Talvipyöräily

Talvipyöräilyreittien rakentaminen

Talvipyöräilyreitit ovat yleistyneet maastopyöräilyn kasvun vanavedessä. Erityisesti lumivarmassa pohjoisessa panostetaan hoidettuihin talvipolkuihin. Huolletuista talvipyöräilyreiteistä on tulossa kovaa vauhtia latujen ja rinteiden kaltainen kiinnostuksen kohde, eikä ihmekään, sillä talvipolut tarjoavat aivan uuden harrastusmuodon perinteisten talvilajien rinnalle.

Lähes jokaisesta pohjoisen talvikeskuksesta löytyy kymmeniä kilometrejä hoidettua talvipyöräilyreittiä. Itse työskentelin kolme kautta Ylläksen talvipolkujen parissa ja kahden talvikauden ajan Kiilopään ja Saariselän talvipoluilla. Nyt toimin Kittilän kunnan reittisuunnittelijana sekä kesä, että talvireittien parissa.

Avataan hieman talvipolkujen työprosessia.

Mitä laajan talvipolkuverkoston rakentaminen vaatii?

Reittityö alkaa suunnittelusta. Tärkeää on löytää sopivaa maastoa, jotta kokonaisuudesta saadaan käyttäjälle mielekäs. Ihan kuten kesäpolkuja ajettaessa, arvostaa maastopyöräilijä monipuolisuutta myös talvipoluilla. Monipuolisuutta luovat vaihtelevat korkeuserot, mutkaiset polkulinjat sekä muuttuva ympäristö. Huomion arvoista on tietää maaston lisäksi mahdollisimman paljon alueella vallitsevista sääolosuhteista.

Reitin fyysiseen rakentamiseen tarvitaan moottorikelkka ja talvipolkuihin soveltuva lana. Kauden ensimmäiset työvaiheet suoritetaan pelkällä moottorikelkalla. Reittien pohjaaminen aloitetaan yleensä marraskuun loppupuolella, mutta lopullisen ajankohdan määrittää kullakin alueella lumitilanne. Pohjauksen aloittamiseksi tulisi lunta olla vähintään noin 30 cm. Pohjauksen aikana reittiä puhkaistaan umpihankeen ja samalla arvioidaan suunnitellut linjaukset reitin osalta. Pohjaus tehdään kaksi tai jopa kolme kertaa valmista reittiä leveämmin. Tällä tavalla pyritään varmistamaan tukeva pohja kapealle talvipolulle. Pohjauksen aikana polkulinjauksen tieltä poistetaan kaatuneet puut tai muut esteet jotka voivat vahingoittaa kalustoa tai reitin käyttäjiä. Turvallisuussyistä reitit on järkevää sulkea pohjauksen ajaksi.

Reittien lanaaminen alkukaudesta

Reitin pohjauksen jälkeen aloitetaan lanaus. Alkukaudesta reittipintaa pyritään nostamaan tamppaamalla kaikki satanut lumi reitin pintaan. Mitä tiiviimmäksi reittipinnan saa heti ensilanauksista lähtien sitä paremmin se kestää pitkälle kevääseen. Pelkkä tamppaaminen ei kuitenkaan riitä, sillä lumi tulisi saada sekoittumaan. Lanan edessä voi olla kampa tai levy joka pyörittää lumen irti kovettuneesta reittipinnasta. Sekoittunut lumi siirtyy lanan perässä painotettujen viirojen läpi. Prosessin läpi kulkenut lumi jähmettyy kylmässä ilmassa huomattavasti paremmin.

Talvipolkujen ylläpito

Reittien ylläpito kulkee käsi kädessä sääennusteen kanssa. Keskitalvella lunta poistetaan valmiilta reitiltä. Jos lunta sataa reitille yli 10 cm on hyvä aloittaa auraus tai vaihtoehtoisesti tamppaaminen. Tuulisella ilmalla reiteille kulkeutuu helposti irtolunta, joten ylläpitoa joudutaan tekemään vaikka lumisateita ei olisikaan. Auraus on ylivoimaisesti nopein ja paras vaihtoehto saada talvipoluista ajokuntoiset lumisateiden jälkeen. Perinteinen lanaus vaatii huomattavasti enemmän aikaa tuoreen lumen käsittelemiseen eikä reitti välttämättä ole ajokelpoinen vielä useampaan päivään. Perinteinen lanaus eli lumen tamppaaminen reitin pintaan toimii tehokkaasti ainoastaan suojakeleillä.

Auralla pystytään poistamaan pehmeä lumi niin, että kova reittipinta saadaan heti esille. Reittien auraus on järkevää suorittaa yöaikaan, jolloin reiteillä ei ole muuta liikennettä. Aurauksen aikana pystytään käyttämään huomattavasti korkeampaa ajonopeutta mikä ei ole lanan kanssa mahdollista. Yleisesti kaikki reittihuolto tulisi tehdä illalla tai yöllä. Aamulla hoidetut reitit eivät välttämättä kestä käyttäjiä lyhyestä jäätymisajasta johtuen. Poikkeuksellisen kovat lumimyrskyt ovat tavanomaisia kevättalvella. Lumimyrskyt voivat pahimmillaan peittää koko reittiverkoston. Myräkän iskiessä ennen normaalin ylläpidon jatkamista on järkevää ajaa reitit läpi pelkällä moottorikelkalla. Tuoreen jäljen avulla polkujen avaaminen on helpompaa ja vältytään uralta putoamisilta.

Toimivien talvipyöräilyreittin rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii jatkuvaa lumen analysointia. Lämpötilojen, tuulien ja lumisateiden vaihtelut tekevät työstä haastavaa. Talvipolkujen rakentajien yksi tärkeimmistä havainnointi toimenpiteistä on polkujen ajaminen läskipyörällä. Oman prosessin kehittäminen onnistuu tutkimalla pyörän avulla mikä reitille tehty toimenpide toimii parhaiten.

Käyttäjäystävälliset reitit

Talvipolkuihin pätee samat säännöt kuin kesäreitteihin. Reittiverkoston käyttäjien tulee saada tarvittava info opasteiden ja reittimerkintöjen muodossa. Koko verkosto on hyvä merkitä aurauskepeillä tai muilla merkeillä. Aurauskepit helpottavat myös kunnossapitoa. Risteyksien opasteviitat etäisyys- ja paikkatiedoilla helpottavat navigointia. Symboliopasteet ovat tärkeitä apuvälineitä ohjaamaan talvipyöräilijät oikeille urille.

Tarpeeksi näkyvät ja oikeisiin paikkoihin sijoitetut opasteet vähentävät huomattavasti eksymisiä. Poikkeustilanteissa reiteille on hyvä asentaa vaarasta tai erityishuomiota vaativasta asiasta kertova opaste. Polkuverkoston suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon paikalliset yrittäjät ja pyöräilijää helpottavat palvelut. Reitti joka kulkee tuli- ja taukopaikkojen kautta antaa lisää turvaa talvisessa luonnossa liikkuvalle pyöräilijälle.

Reittiystävälliset käyttäjät

Usein reitistön kuntoon pystyvät vaikuttamaan kaikista eniten reittien käyttäjät. Ison reittiverkoston osalta on tärkeää huomioida olosuhteet. Talvipolkujen ollessa pehmeitä sinne ei yksinkertaisesti kannata lähteä. Syvien urien tai kävelyjälkien korjaaminen on erittäin työlästä ja se voi kestää pahimmillaan jopa viikkoja. Helpointa on kääntyä takaisin mikäli reitti tuntuu liian pehmeältä.

Erityisen tärkeää on käyttää lumiolosuhteisiin soveltuvia rengaspaineita. Liian kovilla rengaspaineilla saadaan hyvässä kunnossa oleva reittikin täyteen uria. Läskipyörän hallinta ja ajopito ovat suoraan verrannollisia renkaissa käytettäviin ilmanpaineisiin. Ilmanpaineet säädetään kuskin painon ja renkaan mahdollisuuksien mukaan. Pääsääntöisesti läskipyörän rengas tulisi laskeutua tasaisesti lähes koko leveydeltään vasten reitin pintaa. Pyöreäksi pumpattu kivikova rengas alkaa pureutumaan lumesta läpi hyvin nopeasti ja ajaminen käy mahdottomaksi. Talvipolkuverkostot ovat rakennettu läskipyöriä varten, joten alle neljän tuuman renkailla ei reiteille kannata lähteä.

Poikkeustilanteita syntyy myöhään keväällä jolloin suuret lämpötilan vaihtelut voivat muuttaa reittien pinnat kivikoviksi. Joskus myös sydäntalven pitkät kovat pakkasjaksot mahdollistavat kapeilla renkailla ajon. Kaikesta huolimatta ensisijainen menopeli hoidetuille talvipoluille on läskipyörä.

Olosuhteiden armoilla

Talvipolkujen kunto riippuu lähes aina vallitsevista olosuhteista. Tuuliset ajanjaksot, pitkät lumisateet tai lämpötilan vaihtelut vaikuttavat reittien kuntoon. Kunnossapitoa suoritetaan aina olosuhteiden mukaan. Välillä joudutaan odottamaan huonon ilman laantumista tai sääennusteessa orastavaa kylmän ilman jaksoa. Reittiä on turha avata, jos se tuiskuaa umpeen heti muutaman tunnin kuluessa. Lunta ei myöskään kannata käsitellä, jos sääennuste ei lupaa siihen otollisia kylmiä lämpötiloja. Polkuverkoston kunto vaihtelee paljon talven aikana ja se vaatii ymmärrystä myös käyttäjiltä.

Ihanneolosuhteet palkitsevat

Talvireittien rakentaminen ja ylläpito on työläs prosessi, mutta reittien ollessa ihannekunnossa ne tarjoavat käyttäjille upeita elämyksiä. Mutkittelevia polkuja tykkymetsissä, vauhdikkaita alamäkiä pitkin tunturien laitoja ja talvista luonnossa liikkumisen iloa! Hyvässä kunnossa oleva reitti on teknisesti helppo, joten talvipolkujen ajaminen sopii ihan kaikille. Kesän kivikot ja juurakot ovat metrisen kinoksen alla eivätkä aiheuta vaikeuksia.

– Timo Veijalainen